Hoitava hunaja

Hunajaa ja mehiläisvahaa käytetään monissa ihonhoitotuotteissa.

Hunajassa on ihoa suojaavia ja hoitavia entsyymejä, kasvihappoja sekä lihasten palautumista edistäviä aineita. Hunajaa voi käyttää myös sellaisenaan ihon kuorinnassa, naamiona tai kosteuttajana. Netissä on runsaasti erilaisia kotikosmetiikkaohjeita, joissa hunaja on keskeinen ainesosa.

Saunassa iholle voi levittää saunahunajaa. Myös syötäväksi tarkoitettua hunajaa voi hyvin käyttää saunahunajana. Hunaja levitetään kuivimmille vartalon osille tai koko vartalolle ja annetaan vaikuttaa. Hunajan kiteet sulavat ja sokerit alkavat imeä nestettä ja sen mukana kuona-aineita hikoilevasta ihosta. Saunahunaja kuorii ihon pintasolukkoa, parantaa verenkiertoa ja kirkastaa ihoa. Kun hunaja on vaikuttanut riittävästi, hunaja huuhdellaan pois iholta lämpimässä suihkussa. Myös kipeytyneitä lihaksia voi hieroa hunajasaunassa.

Yskän hillitseminen

Hunaja hillitsee yskää. Hunajalusikallinen tai pari ennen nukkumaanmenoa lievittää yskää ja helpottaa nukkumista. Kansallinen Käypä hoito -suositus suosittaakin hunajaa lasten lyhytaikaiseen yskään. Hunajaa ei kuitenkaan pidä antaa alle yksivuotiaalle.

Suomalaistutkimuksen mukaan hunajan käyttö hengitystieinfektioiden yhteydessä saattaisi merkittävästi vähentää pneumokokin aiheuttamia jälkitauteja, kuten korva- ja poskiontelotulehduksia.

Haavojen ja palovammojen hoito

Hunajaa on käytetty pitkään haavojen hoidossa, ja moni lääketieteellinen haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa. Kotona voi sipaista hunajaa esimerkiksi pienelle palovammalle tai rauhoittamaan huuliherpestä.

Haavanhoidossa hunaja olisi ensin hyvä levittää haavataitokselle. Kuiville haavoille riittää kuitutaitos, mutta runsaasti erittäville haavoille tarvitaan haavatyyny. Jos hunajan levittää suoraan haavalle, tulisi levitys aloittaa haavan reunoilta.

Mihin hunajan teho perustuu?

Hunajan teho haavojen hoidossa perustuu osittain hunajan korkeaan sokeripitoisuuteen. Toinen vaikuttava tekijä on glukoosi-oksidaasientsyymi, joka veteen laimennettuna tuottaa pitkään vetyperoksidia. Vaikka hunajan vetyperoksidimäärä voi olla hyvin vähäinen, se on silti pitkävaikutteinen ja tehokas.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan mehiläiset lisäävät hunajaan bakteereja tappavaa defensin-1-proteiinia. Suurin osa hunajan antibakteerisista ominaisuuksista johtuisi tutkimuksen perusteella tästä proteiinista. Ainesosan löytyminen voi mahdollistaa uuden lääkkeen kehittämisen bakteeri-infektioihin.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan kotimaiset lajihunajat tehoavat moniin bakteereihin. Niistä voisi olla apua esimerkiksi korvatulehdusten hoidossa tai ruokamyrkytysten estämisessä. (Huttunen ym. 2012)

Ruotsalaistutkijoiden mukaan mehiläisten mesimahan maitohappobakteerit pystyvät nujertamaan jopa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja. Näiden maitohappobakteerien tuottamat yhdisteet tehoavat laajaan bakteerijoukkoon. Maitohappobakteerit kuitenkin kuolevat hunajasta nopeasti. Eniten niitä on aivan tuoreessa ja kosteassa hunajassa, jota mehiläiset eivät ole kuivattaneet täysin valmiiksi.

Myös hunajan sisältämä glukonihappo ja alhainen pH vähentävät bakteerien kasvua. Lisäksi hunajasta on löydetty erilaisia haihtuvia yhdisteitä ja flavonoideja, joiden oletetaan ehkäisevän bakteerien ja sienten kasvua.

Hunaja sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten C-vitamiinia ja sinkkiä, joiden tiedetään edistävän haavan paranemista. Hunaja pitää haavan optimaalisen kosteana, poistaa hajut ja estää biofilmin muodostumisen. Hunaja stimuloi kuolioituneen kudoksen hajoamista aktivoimalla elimistön omia entsyymejä.

Hunajan antibakteerinen toimintakyky vaihtelee sen mukaan, mistä kasveista ja ympäristöstä se on peräisin. Myös hunajan käsittelyllä ja varastoinnilla on merkitystä. Eräs tutkituimpia antibakteerisia hunajia on uusiseelantilainen manuka- eli ruusumyrttihunaja. Valitettavasti kyseinen hunaja on myös suosittu väärentämisen kohde.

Hunajalla ei ole terveysväitteitä

Hunajalla ei ole EU:ssa virallisesti hyväksyttyjä terveysväitteitä. Hunajat ovat alkuperänsä ja käsittelynsä vuoksi ominaisuuksiltaan erilaisia. Jo pelkästään siksi on epätodennäköistä, että hunaja saisi jotakin yleistä virallista terveysväitettä. Hunajaa kannattaa kuitenkin kokeilla erilaisissa tilanteissa.

Lähteenä mm.

Cohen ym: Effect of Honey on Nocturnal Cough and Sleep Quality: A Double-blind, Randomized, Placebo-Controlled Study. (2012)

Paul IM ym: Effect of honey, dextromethorphan, and no treatment on nocturnal cough and sleep quality for coughing children and their parents. (2007)

Juutilainen, V., Niemi, T. 2007. Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 123(8):981-7

Huttunen, S., Riihinen, K., Kauhanen, J. ja Tikkanen-Kaukanen, C. 2012. Antimicrobial activity of different Finnish monofloral honeys agains human pathogenic bacteria. APMIS online

Olofsson, Butler, Markowicz, Lindholm, Larsson and Vásquez. 2014. Lactic acid bacterial symbionts in honeybees – an unknown key to honey’s antimicrobial and therapeutic activities.

Carnwath, Graham, Reynolds, Pollock. 2013. The antimicrobial activity of honey against common equine wound bacterial isolates