Luomuhunaja
Luomuhunajan tunnistaa kaupan hyllyllä luomumerkistä. EU:ssa luomumerkki on vihreä lehti.
Noin joka kymmenes suomalainen mehiläispesä kuuluu valvottuun luomutuotantoon. Luomuhunajasta suuri osa tuotetaan Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa.
Luomuhunaja on hieman kalliimpaa kuin tavanomaisesti tuotettu hunaja, sillä luomutarhauksen kustannukset ovat suuremmat kuin tavanomaisen mehiläistarhauksen. Esimerkiksi talviruokintasokeri on kalliimpaa ja tarhaaja joutuu maksamaan vuosittain luomutarkastusmaksun.
Miten luomuhunaja eroaa tavanomaisesta?
Koska mehiläiset vierailevat missä tahansa houkuttelevina pitämissään kasveissa, luomumehiläistarhauksessa kiinnitetään huomiota ensisijaisesti mehiläistarhojen sijaintiin.
Luomuhunaja on tuotettava kaukana mahdollisista saastelähteistä. Mehiläiset hakevat ravintoa 2–3 kilometrin säteeltä pesästään. Siksi luomumehiläistarhojen tulee sijaita vähintään kolmen kilometrin päässä esimerkiksi kaatopaikoista.
Luonnonmukaista tuotantoa harjoittava mehiläistarha sijoitetaan usein niin, että lähellä sijaitsevat mesikasvit ovat pääosin luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonkasveja.
Mehiläisille annetaan syksyllä talviruuaksi sokeria. Luomutuotannossa vaaditaan, että tämä sokeri on luonnonmukaisesti tuotettua. Luomumehiläisille ei myöskään saa syöttää muuta kuin pesän itse tuottamaa siitepölyä.
Pesämateriaaleissa ja pesien sisäosien pintakäsittelyssä käytetään pääosin luonnollisia materiaaleja, jotka eivät aiheuta vaaraa ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille.
Melkein luomua ei ole olemassa
Luomu on valvottua tuotantoa: mehiläishoitajan pitää täyttää tietyt ehdot ja hänen toimintansa tarkastetaan vuosittain. Luomutuotantoa valvoo Suomessa Ruokavirasto. Tavanomaisessa mehiläistarhauksessa ei ole vastaavia ehtoja eikä valvontaa. Melkein luomua ei siis ole olemassa.
EU:n luomudirektiivi on sama kaikissa EU:n jäsenmaissa, mutta paikallisesti voidaan määritellä luomulle sopimattomia alueita. Tämän vuoksi luomuhunajaa voidaan tuottaa eri EU-maissa hieman erilaisilla alueilla.