Perustietoa mehiläisen elämästä

Mehiläispesässä on 20 000–75 000 yksilöä. Määrä vaihtelee vuodenkierron mukaan.

Mehiläisyhteiskuntaan kuuluu kolmenlaisia mehiläisiä: kuningatar eli emo, muutamia satoja kuhnureita eli koiraita sekä useita kymmeniä tuhansia työmehiläisiä.

Emon tehtävä on munia. Se on kaikkien muiden mehiläisyhteiskunnan yksilöiden äiti.

Kuhnurit hedelmöittävät emon pariutumislennolla. Se on niiden ainut tehtävä. Ne eivät kerää ravintoa eikä niillä ole pistintä. Jos kuhnuri onnistuu parittelemaan kuningattaren kanssa, sen takaruumis repeytyy ja kuhnuri menehtyy. Kuhnurit elävät vain 1–2 kuukautta. Työläiset häätävät kuhnurit pesästä ennen talvea.

Työmehiläiset toimivat eri tehtävissä elinkaarensa vaiheiden mukaan: Aluksi ne ruokkivat toukkia ja siivoavat pesää. Sen jälkeen niistä tulee vartiomehiläisiä. Elinkaarensa loppuvaiheessa ne lähtevät kenttämehiläisinä keräämään siitepölyä, mettä ja vettä pesän tarpeisiin.

Pesä elää vuodenkierron mukaan

Mehiläiset eivät mene talvella horrokseen. Ne muodostavat pesään kuningattaren ympärille niin sanotun talvipallon, jossa ne liikkuvat ja ruokailevat. Pallon ulommaiset mehiläiset ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja kehittävät lämpöä liikuttamalla siipiään.

Ensimmäisenä aurinkoisena, riittävän lämpimänä kevätpäivänä mehiläiset tekevät puhdistuslennon. Mehiläiset eivät ulosta talvikuukausien aikana pesäänsä, ja puhdistuslennolla ne tyhjentävät suolensa talven jälkeen.

Keväällä mehiläiset keräävät siitepölyä syntyville toukille. Tärkeitä alkukevään kasveja ovat lepät, pähkinäpensaat, sipulikasvit ja erityisesti pajut, joista mehiläiset saavat sekä siitepölyä että mettä lentoenergiakseen.

Medenkeruu alkaa toden teolla voikukan kukinnasta.

Kukasta pesään ja hunajaksi

Mehiläiset lentävät ravintoa hankkiessaan noin 2–3 kilometrin säteellä pesästään. Ne tuovat takajalkojensa siitepölyvasuissa siitepölyä toukkien ravinnoksi ja kuvussaan mettä hunajan raaka-aineeksi. Työmehiläiselle kertyy sen elämän aikana noin 600 lentokilometriä.

Mehiläinen aloittaa meden muokkauksen hunajaksi jo paluulennon aikana. Pesässä otetaan vastaan vain korkealaatuista, paljon sokeria sisältävää mettä. Se säilötään pesän vahakennoihin.

Yhdestä mehiläispesästä saadaan keskimäärin 40 kiloa hunajaa vuodessa. Määrät vaihtelevat paljon muun muassa kesän säiden mukaan. Sää vaikuttaa mehiläisen ravintokasvien kukintaan, pesän kehitykseen ja mehiläisten lentomahdollisuuksiin. Tärkeitä ravintokasveja ovat muun muassa pajut, voikukat, hedelmäpuut, metsämarjat, vadelma, apilat, öljykasvit, maitohorsma ja kanerva.

Kesällä työmehiläisten keski-ikä on 4–5 viikkoa. Talvehtivien työläisten ikä voi olla 6–9 kuukautta.

Parveilu – tapa lisääntyä

Parveilu on mehiläisten luontainen tapa lisätä pesien määrää. Tällöin emo lähtee pesästä 10 000–50 000 työmehiläisen kanssa. Vanhaan pesään jää lähes sama määrä työläisiä sekä uusi, kuoriutuva kuningatar. Lyhyen matkan päässä pesästä mehiläiset asettuvat ryppääksi esimerkiksi puun oksaan ja tiedustelijamehiläiset alkavat etsiä uuttaa pesäpaikkaa. Se voi löytyä esimerkiksi ontosta puusta tai jonkin rakennuksen hormista. Mehiläistarhaaja pyrkii aina estämään parveilun ennakoimalla mehiläisten tilan tarpeen ja tarjoamalla mehiläisille ajoissa tarpeeksi tilaa.

Mehiläispesässä sikiöinti vähenee ja lopulta päättyy elo-syyskuussa, joten uusia mehiläisiä ei synny enää. Tämän jälkeen mehiläiset lentävät viimeiset tyhjennyslentonsa ennen talvipalloon asettumista.

Hunaja on mehiläisten talviruokaa. Koska mehiläishoitaja kerää suuren osan hunajasadosta pois, mehiläisille annetaan talviruuaksi lisäksi sokeriliuosta.