Tunnistatko tarhamehiläisen?
Tarhamehiläinen on hennon karvainen, oranssi- tai ruskea-mustaraidallinen mesipistiäinen.
Mehiläiset elävät kymmenientuhansien yksilöiden yhteiskunnissa, joissa ne kasvattavat jälkikasvuaan ja tuottavat hunajaa vahakennojensa turvissa. Suomessa mehiläiset elävät useimmiten tarhattuina mehiläishoitajien tarjoamissa pesälaatikoissa.
Mehiläinen on rauhallinen pölyttäjä, joka käyttää ravinnokseen mettä ja siitepölyä ja pistää vain puolustautuessaan. Jos mehiläinen pistää ihmistä tai eläintä, sen piikki irtoaa ja mehiläinen kuolee.
Mehiläisen koko yhteiskunta talvehtii pesässä pallomaisessa muodostelmassa. Ne eivät horrosta, vaan ovat pienessä liikkeessä koko talven.
Usein tarhamehiläinen sekoitetaan pörröiseen kimalaiseen tai hoikkaan kelta-mustaraitaiseen ampiaiseen. Suomen luonnossa elää myös iso joukko erakkomehiläisiä, joista jotkin muistuttavat tarhamehiläistä.
Mehiläinen asterilla. ©Tarja Ollikka / SML
Ampiaiset
Ampiainen on väritykseltään kelta-mustaraitainen hyönteinen, joka vierailee mehiläisten tapaan kukilla nauttimassa mettä. Jälkikasvulleen ampiaiset pyydystävät liharavintoa. Ampiaisten värit ovat kirkkaammat ja raidoitus selkeämpi kuin mehiläisellä, ja niiden karvoitus on vähäinen.
Ampiainen elää puumassasta tehdyssä, harmaassa tai rusehtavassa pesärakennelmassa. Se voi olla roikkuva pallomainen pesä tai maahan tai rakennuksen rakenteisiin sommiteltu epämääräisempi rakennelma. Ampiaisyhteiskunta kasvaa kesän aikana muutamiin satoihin tai tuhansiin yksilöihin. Ampiaisista talvehtivat vain uudet kuningattaret, muut yhteiskunnan jäsenet kuolevat syksyisin.
Ampiainen ei ole mehiläisten ja kimalaisten veroinen pölyttäjä. Se on kuitenkin hyötyhyönteinen, joka pitää monien tuhohyönteisten kantoja kurissa saalistaessaan niitä toukilleen. Ampiaispesiä ei tulisikaan tuhota, elleivät ne ole esimerkiksi hankalasti kulkureitillä.
Loppukesästä ampiaiset koetaan monesti haitaksi, kun ne pyrkivät saamaan osansa ihmisten ulkona nauttimista makeista juomista tai vaikkapa grilliruuista. Ampiainenkin pistää kuitenkin vain puolustautuessaan. Sama ampiainen voi tosin pistää montakin kertaa.
Ampiainen tattarilla. ©Tarja Ollikka
Ampiaispesä on yleensä harmaa, pallomainen rakennelma. ©Tarja Ollikka
Ampiaisella on selkeä kelta-musta raidoitus. ©Tarja Ollikka
Kimalaiset
Kimalainen on mehiläistä pyöreämpi ja suurempi mesipistiäinen, jolla on tiheä karvapeite. Kimalaiset ovat tyypillisesti pohjaväriltään mustia, ja niissä on lajin mukaan keltaisia, valkoisia tai oransseja raitoja. Naaraskimalaisilla on siitepölyvasut, kuten tarhamehiläisilläkin.
Kimalainen tekee pesänsä maahan tai rakennuksen tai puun koloon – pesivätpä ne joskus linnunpöntöissäkin. Pesässä on työläisiä muutamasta kymmenestä muutamaan sataan. Kimalaisyhteiskunnasta talvehtivat vain uudet kuningattaret, muut pesän yksilöt kuolevat loppukesästä tai syksyn tullen.
Kimalaiset käyttävät ravinnokseen siitepölyä ja mettä. Ne ovat tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiämme, joiden varassa on erityisesti metsämarjasadon pölytys. Kimalaiset pistävät erittäin harvoin, yleensä puolustaessaan pesäänsä.
Kimalainen lepäilemässä. ©Tarja Ollikka
Kimalainen ruusulla. ©Virpi Aaltonen / SML
Kimalainen nukkapähkämöllä. ©Virpi Aaltonen
Erakkomehiläiset
Erakkomehiläisiä on Suomessa yli 190 lajia. Joukkoon mahtuu hyvin monenlaisia hyönteisiä, joista osa muistuttaa ulkonäöltään paljonkin tarhamehiläistä.
Nimensä mukaisesti erakkomehiläisnaaraat kuitenkin kasvattavat jälkikasvunsa joko yksin tai pienessä yhdyskunnassa, mikäli löytyy suotuisa pesäpaikka, johon useampi naaras haluaa asettua. Moni on rakennellut erakkomehiläisille hyönteishotelleja, joiden korsissa tai koloissa kasvaa uusi erakkomehiläissukupolvi.
Suurin osa erakkomehiläisistä elää hyvin huomaamatonta elämää. Ne käyvät kukilla hakemassa siitepölyä ja mettä ja pesivät esimerkiksi puunkoloissa, korsissa tai maahan kaivamissaan koloissa.
Suomessa on kuitenkin yleistynyt viime vuosina tarhamehiläistä muistuttava rusomuurarimehiläinen, jota moni omakotiasuja on päässyt seuraamaan. Rusomuurarimehiläiset parveilevat keväisin aurinkoisilla seinustoilla ja löytävät joskus talojen koloista myös pesäpaikkoja. Niiden voi antaa rauhassa pesiä naapurinaan. Parveiluaika menee ohi nopeasti ja lentoaikakin on vain muutamia viikkoja. Sen sijaan rusomuurarimehiläiset ovat erittäin tehokkaita pölyttäjiä.
Erakkomehiläiset eivät tuota hunajaa. Koska niillä ei ole yhteiskuntaa puolustettavanaan, ne pistävät äärimmäisen harvoin.
Erakkomehiläinen voikukalla. ©Tarja Ollikka / SML
Osa erakkomehiläisistä pesii maakoloissa. ©Tarja Ollikka
Erakkomehiläinen tattarilla. ©Tarja Ollikka