Hunajan markkinointi ja myynti

Kun hunajaa myydään kuluttajille, täytyy huomioida viranomaisille tehtävät ilmoitukset. Tarvittavien ilmoitusten määrä riippuu tuotannon laajuudesta. Seuraavassa Ruokaviraston kanssa sovitut pelisäännöt ilmoituksissa (lähde: Hyvän käytännön ohjeet mehiläistarhauksessa)

Viranomaisille tehtävät ilmoitukset

A) Tarhaajat, joiden hunajan tuotantomäärät ovat pienet

  • Vain paikallista hunajan myyntiä (=koko Suomen alueella)
  • Hunajan vuosimyynti alle 2500 kg suoraan kuluttajille ja alle 2500 kg paikallisiin kauppoihin
Mehiläistarhaaja:
  1. Tekee ilmoituksen alkutuotantopaikasta oman kunnan elintarvikevalvontaan. Kuluttajille suoraan myyminen tulee näkyä alkutuotantoilmoituksessa. Muita ilmoituksia myynnistä ei tarvita.
  2. Pitää kirjaa vuosittaisista myyntimääristä.
  3. Pitää kirjaa syötetyistä rehuista (sokeri, siitepöly, muu lisäruoka) ja käytetyistä varroantorjunta-aineista on pidettävä kirjaa (mistä aineet on ostettu ja niiden käyttömäärät).
  4. Toimii hunajan käsittelyssä ja pakkaamisessa sellaisissa tiloissa ja sillä tavoin, ettei hunajan kuluttajalaatu vaarannu.

Kyseessä on vähäriskinen ja pienimuotoinen toiminta, johon sovelletaan monia elintarvikelainsäädännön helpotuksia.

  • jäähdyttämiseen ja puhdistamiseen käytetylle vedelle ei vaadita tutkimuksia
  • omavalvonnan kuvausta ei vaadita

Toiminnassa ja myynnissä ovat keskeisiä eläinten hyvinvointi, hygieeniset toimintatavat, kuluttajille annettavat tiedot, avoimuus, luottamuksellisuus ja asiakaspalveluhalukkuus. SML suosittelee tähän ryhmään kuuluville tarhaajille mehiläisalan hyvän käytännön ohjeiden noudattamista, vaikka pakkoa siihen ei ole.

B) Tarhaajat, joiden hunajan tuotantomäärät ovat keskisuuret

  • Hunajan myynti yli 2500 kg vuodessa suoraan kuluttajille tai
  • yli 2500 kg kauppojen kautta tai
  • hunajan myyntiä pakkaamoon (pienikin määrä)
Mehiläistarhaaja:
  1. Tekee ilmoituksen alkutuotantopaikasta oman kunnan elintarvikevalvontaan.
  2. Toimii näiden SML:n Hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti tai tekee oman omavalvonnan kuvauksen niiltä osin kuin toiminta ei vastaa Hyvän käytännön ohjeita
  3. Jos tarhaaja myy yli 2500 kiloa vuodessa suoraan kuluttajille, myynnistä on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus. Määrään lasketaan yhteen suoramyynti alkutuotantopaikalta ja oma tori- tai tapahtumamyynti suoraan kuluttajille.
  4. Pitää kirjaa vuosittaisista myyntimääristä.
  5. Pitää kirjaa syötetyistä rehuista (sokeri, siitepöly, muu lisäruoka) ja käytetyistä varroantorjunta-aineista (mistä aineet on ostettu ja niiden käyttömäärät).
  6. Toimii hunajan käsittelyssä ja pakkaamisessa sellaisissa tiloissa ja sillä tavoin, ettei hunajan kuluttajalaatu vaarannu.
  7. Todistaa toimipisteen veden laadun analysoitujen näytteiden avulla tai vesijohtoverkkoon kuuluminen esimerkiksi laskulla. Käytettävän veden laatu on tutkittava 3 vuoden välein. Vesinäytetutkimusten tuloksista on säilytettävä uusin tutkimustodistus.

C) Laaja hunajantuotanto

  • Tarhaajat, jotka käsittelevät myös muuta kuin itse tuotettua hunajaa ja myyvät sitä
  • Tarhaajat, jotka valmistavat hunajasta elintarvikkeita
  • Poikkeuksena tarhaajat, jotka tuottavat yli 2500 kg, mutta myyvät kaiken hunajan pakkaamoon. Tuotantomäärästä riippumatta nämä tarhaajat ovat alkutuottajia, joille omavalvonnan kuvaus riittää eli kuuluvat ryhmään B.
Mehiläistarhaaja:
  1. Tekee ilmoituksen alkutuotantopaikasta oman kunnan elintarvikevalvontaan.
  2. Pitää kirjaa vuosittaisista myyntimääristä.
  3. Pitää kirjaa syötetyistä rehuista (sokeri, siitepöly, muu lisäruoka) ja käytetyistä varroantorjunta-aineista (mistä aineet on ostettu ja niiden käyttömäärät).
  4. Tekee elintarvikehuoneistoilmoituksen kunnan elintarvikevalvontaan. Tarhaajan on pakattava hunaja elintarvikehuoneistoksi (elintarvikehuoneistoasetus 1368/2011 Liite 1, Luku 2) ilmoitetussa pakkaustilassa, ja hänen on tehtävä sille omavalvontasuunnitelma. Linkoustilan ei tarvitse olla elintarvikehuone. Kuitenkin, jos toimija ostaa toiselta tarhaajalta kehiä ja linkoaa, pakkaa ja myy toisen tarhaajan hunajan, on linkoustoiminnasta tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus.
  5. Todistaa toimipisteen veden laadun analysoitujen näytteiden avulla tai vesijohtoverkkoon kuuluminen esimerkiksi laskulla. Käytettävän veden laatu on tutkittava 3 vuoden välein. Vesinäytetutkimusten tuloksista on säilytettävä uusin tutkimustodistus.

D) Hunajan vienti EU-maihin ja EU:n ulkopuolelle

Hunajan vienti toiseen EU-maahan on sisämarkkinakauppaa. Varsinainen vienti tapahtuu EU:n ulkopuolisiin maihin.

Kohdemaa määrittelee viennin ehdot tuotteelle. Lisätietoa vientivaatimuksista saa Ruokaviraston sivuilta (www.ruokavirasto.fi) sekä kohdemaan lähetystöstä tai valvontaviranomaisilta.

Vientiä harjoittavan yrityksen hunaja on pakattava elintarvikehuoneistoksi ilmoitetussa pakkaustilassa, jolle on tehty omavalvontasuunnitelma (katso kohta C)

Muita myynnissä huomioitavia asioita

  • Hunajan pakkauksessa oltava lainsäädännön mukaiset merkinnät.
  • Hunajan myyntihinnan on oltava selvästi näkyvillä. Yhden purkin hinnan lisäksi on kerrottava hunajan kilohinta. Tämä koskee kaikkia myyntipaikkoja, niin toria kuin nettikauppaa.
  • Hyvien tapojen mukaista on kertoa ostajalle, onko kyseessä uuden sadon hunaja vai edellisen sadon tuotteita.
  • Hunajaa voi tapahtumissa myydä myös ns. irtohunajana eli ostajien omiin astioihin. Hunaja ei ole pakkaamattomanakaan helposti pilaantuva elintarvike.

Lisätietoja esim. Ruokaviraston ulkomyyntiohjeesta (PDF).

Hunajan markkinoinnissa huomioitavaa

Hunajan terveelliset ominaisuudet kiinnostavat monia kuluttajia. Hunajantuottaja kuitenkin toimii elintarvikelainsäädännön vastaisesti, jos hän mainostaa hunajan auttavan esimerkiksi yskään tai haavojen hoidossa.

Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä on

  • annettava totuudenmukaiset ja
  • riittävät tiedot elintarvikkeesta,
  • harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty.

Elintarvikkeella ei saa ilmoittaa olevan sellaista erityistä vaikutusta tai ominaisuutta, jota sillä ei ole tai jonka suhteen se ei poikkea muista vastaavista elintarvikkeista. Harhaanjohtavaksi katsotaan myös sellaisten ominaisuuksien esiin tuominen, joilla ei ole merkitystä kyseisen ravintoaineen kokonaissaantiin.

Vastuu tietojen oikeellisuudesta on toimijalla eli yrittäjällä.

Ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty. Tällainen väite on esimerkiksi ”helpottaa flunssan oireita” tai ”voi parantaa haavoja”. Vain lääkkeille ja rohdoksille voi esittää lääkkeellisiä käyttötarkoituksia.

Elintarvikkeissa saa käyttää vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä. Hunajalla ei ole yhtään EU:ssa hyväksyttyä terveysväitettä. Yleisen hunajan terveysväitteen saaminen on varsin epätodennäköistä esimerkiksi siksi, että hunajat poikkeavat toisistaan alkuperän ja käsittelyn mukaan.

Markkinointisäädökset koskevat mm. elintarvikealan toimijoiden pakkauksia, esitteitä ja nettisivuja.

Hunajantuottaja voi esimerkiksi yksityishenkilönä tai asiantuntijana toimiessaan kertoa myös terveysvaikutuksista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi median tekemiä haastatteluja tai hunajaan liittyvää luennointia.

Samoin kaikki muut tahot, esimerkiksi lääkärit ja SML, saavat kertoa hunajan terveysvaikutuksista.

Lisätietoja asiasta saa Ruokavirastosta.