Mehiläistaudit
Mehiläistautien tuntemus ja hoito on tärkeä osa mehiläistarhaajan työtä. Mehiläisillä on erilaisia bakteeri- ja virustauteja sekä loisia, jotka heikentävät yhteiskuntaa tai aiheuttavat pesien menetyksiä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja puuttua tauteihin ajoissa.
Aikuinen mehiläinen on hyvin erilainen eliö kuin mehiläisen sikiö. Aikuisia mehiläisiä vaivaavat lähinnä loiset tai sienet. Yhteiskunnan talvehtimisen kannalta varroapunkki on vakavin ja yleisin, mutta joskus myös sienistä nosema aiheuttaa haasteita varsinkin pitkän kylmän kevään aikana. Hoitoteknisillä menetelmillä voidaan vaikuttaa hyvin paljon yhteiskunnan hyvinvointiin.
Useimmat sikiötaudit eivät häiritse aikuista mehiläistä, mutta ovat koko yhteiskunnalle hyvin vaarallisia, koska tautien vaivaamat nuoret mehiläiset kuolevat. Sikiötaudit ovatkin hyvin kiusallinen tautiryhmä.
Esikotelomätä on vakavin mehiläisten sikiötauti
Esikotelomätä (EKM) luetaan kansallisessa lainsäädännössä vastustettavaksi, valvottavaksi eläintaudiksi. Siksi esikotelomädästä on mm. ilmoitettava eläinlääkärille. Ruokaviraston sivuilla kerrotaan lisää toimintatavoista. Katso myös ajanmukaiset ohjeet ja lomake esikotelomätänäytteen lähettämiseksi Kuopioon.
Muita yleisimpiä sikiötauteja ovat mm. toukkamätä (eurooppalainen toukkamätä) ja kalkkisikiö.
Varroa heikentää mehiläisten vastustuskykyä
Monet mehiläisten virukset leviävät erityisesti varroapunkin puremahaavojen kautta. Virusten aiheuttamat tuhot ovat usein ensisijainen syy punkkisten pesien menehtymiseen. Suomeen varroa tuli 1980-luvulla.
Jos epäillään sikiötauteja, nosemaa tai punkkien loisintaa, niin sikiöistä tai aikuisista mehiläisistä voidaan ottaa näyte tutkimuksia varten. Jos löydät pesistäsi epäilyttäviä toukkia tai kuoriaisia, niin ota näyte, pakasta pariksi päivää ja lähetä tutkittavaksi. Näytteet lähetetään Ruokaviraston Kuopion tutkimusyksikköön.
Tutustu Ruokaviraston ohjeisiin näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä. Ruokaviraston sivuilla on myös muuta tietoa mehiläistaudeista.
Näytteiden tutkituttaminen on maksullista, Ruokaviraston hinnaston mukaan.
Mehiläistauteihin liittyviä ohjeita julkaistaan Mehiläinen-lehdessä Ajankohtaista mehiläistenhoidossa -palstalta.
Näin voit vähentää mehiläistautien leviämistä
- Hoida vain vahvoja yhteiskuntia.
- Hoida niin, että varropunkkimäärä on alhainen.
- Pidä kalusto pesä- tai tarhakohtaisena. Varo käytetyn kaluston tautivaaraa.
- Varo terveiden yhteiskuntien yhdistämistä sairaisiin.
- Ruoki mehiläisiä tarvittaessa vain sokerilla, omalla hunajalla tai omalla (oman puuttuessa säteilytetyllä) siitepölyllä.
- Osta kotimaisia laadukkaita emoja ja poista seuramehiläiset ennen emon asettamista pesään.
- Minimoi ryöstön uhka säätämällä lentoaukko sellaiseksi, että yhteiskunta pystyy puolustautumaan (esimerkiksi jaoke).
- Pesien sijoittelu hajalleen vähentää harhalentoja.
- Sulje kuolleet pesät heti ja ilmoita heitteille jätetyistä tarhoista paikallisyhdistyksellesi tai eläinlääkärille.
Tauteihin liittyvissä kysymyksissä voit ottaa yhteyttä mehiläishoidon neuvojaan
Maritta Martikkalaan, puh. 050 303 0890, maritta.martikkala(at)hunaja.net.
Tanskan mehiläishoitajain liiton tautisovellus on nyt käytössä myös suomeksi ja ruotsiksi. Sovellus on suunniteltu erityisesti puhelimella käytettäväksi, ja voit etsiä sieltä oireiden perusteella, mikä yhteiskuntaa voisi vaivata.
Sivusto löytyy osoitteesta bisygdom.dk