Kalkkisikiö

Kalkkisikiö on mehiläistoukkien sienitauti, jonka aiheuttaa Ascosphaera apis sieni. Tämän sienen itiöitä on yleisesti ympäristössämme ja siksi taudin puhkeamiseen vaikuttavat yhteiskunnan stressitekijät ja olosuhteet sekä yleinen taudin vastustuskyky. Kalkkisikiötä pidetäänkin yleisesti olosuhdetautina. Ascosphaera apis  sienestä on myös erilaisia kantoja, joiden taudinaiheuttamiskyky voi vaihdella. Perintötekijät voivat myös olla taudille altistava tekijä ja siksi emon vaihto voi auttaa, jos olosuhteet ovat kunnossa.

Toukat saavat sienen itiöitä ruokamehun mukana. Sienen kasvattama rihmasto muuttaa infektoituneen toukan valkeaksi ja kovaksi muumioksi. Toukat kuolevat yleensä esikotelovaiheessa. Kalkkisikiömuumioiden väri voi vaihdella valkoisesta tumman vihertävään jopa mustaan. Tummat muumiot ovat jo itiövaiheessa ja silloin pesän itiöpitoisuus on korkea lisäten altistumisriskiä suuren taudinaiheuttajamäärän vuoksi.  Muumioitunut toukka irtoaa helposti kennostosta. Usein muumioita löytyy pesän pohjalta ja myös lentoaukon edestä.

Monet tekijät yhdessä vaikuttavat, mutta sikiöalan tasainen oikea lämpötila ja toukkien hyvä ravitsemustilanne suojaa monelta taudilta, myös kalkkisikiöltä. Kylmä ja kostea tarhapaikka ja yhteiskunnan heikkous altistavat kalkkisikiölle. Erittäin suuri altistava tekijä on suuri varroamäärä.

Sikiöalan oikea lämpötila varsinkin keväällä on erittäin tärkeää. Lyhytkin kylmettyminen altistaa kalkkisikiölle. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi keväällä, kun yhteiskunta sikiöi voimakkaasti ja mehiläistarhaaja avaa pesän, jolloin lämpö karkaa. Heikolta yhteiskunnalta menee huomattavasti kauemmin lämpötasapainon saavuttamiseksi kuin vahvalta. Keväällä oikean sikiöalan lämpötilan ylläpidon onnistumiseen vaikuttaa, paitsi mehiläismäärän suhde sikiöihin, myös pesän tila suhteessa mehiläismäärään. Etenkin kuhnurisikiöt ovat alttiita kalkkisikiölle, koska ne ovat yleensä sikiöalan laitamilla, jossa lämpötila voi olla alhaisempi.

Taudin oireet

• sikiökakulta löytyy valkoisia tai tumman vihertävänkirjavia jopa mustia muumioita
• muumioita löytyy pesän pohjalta ja myös lentoaukolta
• sikiökakkuja kevyesti ravistettaessa kuuluu helinää ja muumiot putoavat kennoista pois
• sikiöala on aukkoinen
• voimakkaassa infektiossa yhteiskunnan heikentyminen

Taudin hoito

Tauti on harvoin vakava. Sen ja lievän tartuntavaaran vuoksi riittää usein sairaiden kakustojen poisto. Yhteiskunnan varroamäärä on myös pidettävä alhaisena.

Varmista, että tarhapaikka on kuiva ja lämmin. Jos myös yhteiskunta on vahva eikä edellä mainitut muut toimenpiteet auta, vaihda emo. Sairastumisalttius voi silloin olla emon perintötekijöissä. Jos tauti on erittäin paha, pesän hävittäminen voi olla järkevää.

Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä:

• pidä aina yhteiskunta vahvana (pesän tila suhteessa mehiläis- ja sikiömäärään varsinkin keväällä)
• varroan torjunta oltava kunnossa (suuri varroamäärä heikentää yhteiskuntaa ja sen vastustuskykyä)
• pesän lämpötalous kuntoon (pesän koko suhteessa mehiläismäärään)
• sikiöalan lämpötalous kuntoon (vältetään turhaa tai pitkäaikaista pesän avaaamista varsinkin keväällä)
• kuiva tarhapaikka
• lämmin tarhapaikka
• emoaines taudinkestävää (jos kaikki muut asiat kunnossa, mutta kalkkisikiöitä esiintyy, niin emo vaihdettava)