Esikotelomätä (EKM)

Esikotelomätä (EKM) on mehiläisten vakava sikiötauti, joka johtaa hoitamattomana aina mehiläispesän kuolemaan. Tauti ei kuitenkaan tarkoita mehiläistarhauksen loppua, sillä tarhaajat pystyvät estämään tehokkaasti taudin leviämistä. Suuri osa jo sairastuneista pesistäkin on mahdollista pelastaa. EKM on valvottava eläintauti.

Mehiläisten esikotelomädän aiheuttaa bakteeri Paenibacillus larvae. Tauti tappaa vain mehiläisten toukkia, ja voimakas tartunta johtaa usein mehiläisyhteiskunnan kuolemaan. Suomessa todetaan vuosittain lukuisia esikotelomätätapauksia, ja tautia esiintyy lähes koko maassa.

Tunnistaminen

EKM:n kliininen vaihe on suhteellisen helppo tunnistaa aukkoisista kennonkansista, ruskeista toukkajäännöksistä ja tyypillisestä hajusta pesää avattaessa. Tautiin kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, joka venyy esimerkiksi tikulla kokeiltaessa. Myöhemmin toukkamassa kuivuu ja kiinnittyy kennon seinämään tiukaksi ruveksi, jota työläiset eivät saa siivottua pois.

Taudin aiheuttava bakteeri (P. larvae) sairastuttaa alle vuorokauden ikäisen toukan. Tauti-itiöt leviävät mehiläisten mukana niiden ruokkiessa toukkia, ja bakteerit alkavat kasvaa pienen toukan suolistossa. Bakteeri tappaa sikiön tavallisesti kennon peittämisen jälkeen eli esikotelovaiheessa. Kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, jossa on miljardeja uusia itiöitä. Paenibacillus larvaen itiöt leviävät kaikkialle yhteiskuntaan työläisten puhdistaessa kennoj,a ja näin tauti pahenee ja leviää edelleen toukan kuoltua.

Torjunta

Tautia ehkäistään parhaiten tutkituttamalla säännöllisesti hunajanäytteistä mahdolliset esikotelomätäitiöt. Näin tauti voidaan havaita jo ennen oireiden ilmaantumista ja taudin kliinistä vaihetta. Yleinen hygienia on myös aina hyvä ennaltaehkäisevä toimenpide. Jokaisesta pesästä kannattaa kierrättää vuosittain vanhaa tummaa kakustoa sulattamalla se pohjukkeiksi. Lisäksi jokaisen pesän sikiökakut tarkastetaan mielellään 2–3 kertaa kesässä taudin oireiden varalta. Mehiläisiä ei tule ruokkia vieraalla hunajalla tai hunajapohjaisilla ruokakakuilla. Uusia tarhauksia perustettaessa tulee ostaa vain terveitä pesiä. Pesien myyjän pitää siis osoittaa ennen ostoa tuore, alle kuukausi sitten todennettu tutkimustodistus esikotelomädästä tai näyte pitää ottaa ostotilanteessa.

Esikotelomädän vuoksi oireilevassa tarhauksessa parantumisen perusedellytys on sairaiden pesien löytyminen mahdollisimman nopeasti, koska tautibakteeri lisääntyy vain siihen kuolleiden toukkien kautta. Kuolleissa toukissa syntyy 2–3 miljardia uutta itiötä, jotka leviävät kaikkialle mehiläispesään. Päästessään nuoren toukan ruokamehuun itiöt sairastuttavat toukan ja tauti leviää eteenpäin.

Nopeimmin taudista pääsee eroon saneerauksen avulla. Saneerauksessa aikuiset mehiläiset ja emo harjataan puhtaaseen, vain pohjukkeita sisältävään laatikkoon ja koko muu kakusto, myös varasto, vaihdetaan uusiin. Sikiöt tuhotaan tai tehdään saneeraus kahdessa vaiheessa (katso ohje). Monet haluaisivat säilyttää vaaleaa, vain hunajaosastoissa ollutta kakustoa. Lingottu hunajakakusto on kuitenkin erittäin tehokas taudin levittäjä, koska se sisältää aina itiöllistä hunajaa, jopa 100 grammaa yhdessä kakussa. Esikotelomätään sairastumisen riski on jo merkittävä, kun hunajaa siirtyy sairaasta pesästä yli 300 g terveeseen pesään.

Itiöiden lisääntymisen estäminen tarhauksessa onkin oleellinen esikotelomädän torjuntakeino. Siksi kannattaa hävittää pesät, joissa on satoja kuolleita toukkia tai alle neljä kakkuväliä mehiläisiä. Lievemminkin sairaat pesät kannattaa hävittää, jos on olemassa tutkimuksen kautta varma tieto siitä, että tautia on vain muutamassa tarhauksen pesistä.

Sairaat pesät tapetaan kaatamalla pesään illalla lennon päätyttyä ylhäältäpäin 1–2 dl bensiiniä laatikoiden määrän mukaan. Lentoaukko suljetaan. Kaasuuntuva bensiini tappaa mehiläiset muutamassa kymmenessä minuutissa. Kuolleita sikiöitä ja hunajaa tai talviruokaa sisältävät kehät kannattaa polttaa maahan kaivetussa kuopassa, joka lapioidaan umpeen polton jälkeen. Muut kehät voi lähettää vahavalimolle, kunhan niiden mukana on maininta taudista.

Ruokavirasto tutkii tautiepäilyt

Ruokavirasto tutkii EKM-epäilyjä. Taudin voi todeta hunajanäytteestä jo ennen kuin se aiheuttaa sikiömuutoksia. Tämän vuoksi hunajanäytteet kannattaa tutkituttaa myös piilevän tartunnan varalta. Ota näytettä varten noin kaksi ruokalusikallista hunajaa sikiöalan läheltä puhtaaseen kierrekorkilliseen näytepurkkiin ja postita näyte lähetteen kera Ruokaviraston Kuopion laboratorioon.

Mehiläisten esikotelomätä on kansallisessa lainsäädännössä vastustettava ja valvottava eläintauti. Jo esikotelomätäepäilystä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon, jolloin virkaeläinlääkärin on ryhdyttävä toimiin tartunnan varmistamiseksi. Vahvistetusta tartunnasta ovat aina seurauksena leviämistä ehkäisevät siirtorajoitukset.

Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, lakisääteisiä seurantatutkimuksia ei ole.