Varroaan kuolleen yhteiskunnan kakuilta löytyy yleensä peittosikiöitä, joissa lähes valmiita mehiläisiä. Pohjalta, peittosikiökennoista ja mahdollisista kuolleista mehiläisitä löytyy runsaasti punkkeja. Loppusyksystä kuolleen yhteiskunnan pesä voi myös olla tyhjä, koska lyhytikäiset mehiläiset ovat menneet ulos kuolemaan ja loput siirtyneet viereisiin pesiin.

Varroapunkki

Mehiläisen ulkoloinen, varroapunkki, on mehiläistarhaajan suurimpia ongelmia. Varroa (Varroa destructor) on noin 1,5 mm:n pituinen ruskea, muodoltaan soikea punkki. Se käyttää ravinnokseen aikuisen mehiläisen vatsakilpien väliin tai toukan koteloon tekemästään reiästä mehiläisen rasvakudosta. Punkki levittää  samalla viruksia etenkin siivensurkastajavirusta. Varroa lisääntyy tehokkaasti kesäkauden aikana. Ilman hoitotoimia yhteiskunta menehtyy infektion jälkeen muutamassa vuodessa. Vain punkkia sietävät mehiläiskannat, joita on maailmalla hyvin vähän, selviävät ilman torjuntoja.

Varroa levisi Kaakkois-Suomeen 1970-luvun puolivälin jälkeen. Mehiläisten siirtohoito, mehiläisyhteiskuntien ja emojen kauppa sekä niiden tuonti  ulkomailta levittivät varroan tehokkaasti koko maahan. Virallisesti vain Ahvenanmaa on punkkivapaa. Myös alueita Lapissa on vielä 2020-luvulla punkkivapaata. Punkki on maailmanlaajuinen mehiläistalouden ongelma ja maanosista vain Australia on säilynyt punkkivapaana toistaiseksi.

Varroan lisääntyminen

Varroapunkkinaaras säilyy elossa talvehtivien työmehiläisten joukossa. Se asettuu mehiläisen vatsakilpien väliin ja ravitsee itseään tekemästään reiästä. Keväällä sikiöinnin alkaessa punkkinaaras siirtyy lisääntymään sikiökennoihin juuri ennen kennojen sulkemista. Naaras munii ensimmäisen munan noin 60 tuntia kennon peittämisen jälkeen. Ensimmäisestä munasta syntyy koiras, joka aikanaan parittelee seuraavista munista syntyneiden sisartensa kanssa.

Sukukypsä varroanaaras on ruskea, soikean mallinen ja sillä on neljä jalkaparia.

Mehiläisen kuoriutuessa punkkinaaras ja sen jälkeläiset vapautuvat kennosta. Työläiskennossa syntyy 1-2 sukukypsää naaraspunkkia kun taas kuhnurikennossa niitä syntyy 2-3.  Ravittuaan itseään mehiläisen vatsakilpien välissä punkkinaaras siirtyy lisääntymään uuteen kennoon tai vaihtaa mehiläisen mukana yhteiskuntaa. Punkkinaaras elää kesällä 2-3 kuukautta ja lisääntyy niin, että punkkimäärä noin kaksinkertaistuu kuukaudessa. Ilman mehiläisiä punkki selviää vain muutamia päiviä.

Torjunta

Tehokas varroan torjunta perustuu siihen, että yhteiskunnan punkkimäärän suuruusluokka on tiedossa. Torjunnan suunnittelu onnistuu näin parhaiten. Turha torjunta rasittaa mehiläisiä, mutta myös riittämätön torjunta voi johtaa yhteiskunnan menetykseen. Varroan kanssa on oltava valppaana, koska punkki voi kehittää resistenssin. Näin kävi 90-luvulla, kun suuret talvitappiot herättivät epäilyt ja syyksi paljastui punkin resistenssi tuolloin torjunta-aineena käytettyä Apistania (tehoaine tau-fluvalinaatti) vastaan.

Varroapunkkeja mehiläisen vatsakilpien välissä.

Suomessa varroatorjunta perustuu nykyään hoitoteknisiin menetelmiin ja luonnonhappojen käyttöön. Muurahaishappo, oksaalihappo ja tymoli ovatkin ohjeiden mukaan käytettyinä tehokkaita eikä niistä synny vaarallisia torjunta-ainejäämiä mehiläistuotteisiin.

Monessa Euroopan maassa on varroan torjunnassa käytössä selektiivisiä kemikaaleja, joista viime vuosina etenkin amitraasin, käyttö on lisääntynyt. Resistenssi on jo syntynyt monelle kemikaalille ja riski, että se syntyy esimerkiksi amitraasille on kasvanut. Lisääntyneestä kemikaalien käytöstä seuraa aina myös jäämäriski. Varroan torjunnassa onkin vallalla ajatus, että pyritään vähentämään torjuntoja, torjutaan vain tarvittaessa ja yhdistetään hoitotekniset menetelmät torjuntaohjelmaan.

Suomen torjuntaohjelma

Kun varroapunkki on löytänyt tiensä pesään, niin siitä ei voi koskaan enää päästä kokonaan eroon. Varroan määrä on siten vain pyrittävä pitämään niin alhaisena, että yhteiskunta voi hyvin. Varroaa sietäviä mehiläiskantoja on maailmalla vielä niin vähän, että torjuntatoimet on oltava hoitorutiineissa aina mukana, kun varroa on läsnä. Virallisesti varroapunkittomalla alueella, Ahvenanmaalla, samoin kuin epävirallisilla varroavapailla Lapin alueilla voi torjunnat jättää tekemättä. Aina on kuitenkin oltava jatkuva seuranta, jotta vahingossa tai huolimattomuuden vuoksi näille alueille tuotu punkillinen yhteiskunta saadaan hävitettyä, leviäminen estettyä tai erityisesti aloitettua torjunnat hyvissä ajoin. Leviämisen estämisen edellytys on esimerkiksi, että punkillinen yhteiskunta ja 15 km säteellä muutkin yhteiskunnat hävitetään, punkin tulo alueelle on pytytty tarkasti ajoittamaan eikä sen jälkeen pesiä ole siirretty tai emoja seuramehiläsineen lähetetty mihinkään ja että kaikki alle 30 kilometrin etäisyydellä olevat yhteiskunnat ovat tehotarkkailussa kolmen vuoden ajan.

Varroan torjunta tähtää siihen, että punkkimäärä pesässä on keväällä aktiivisen lentokauden alkaessa riittävän alhainen (enintään muutama kymmenen punkkia) ja

elokuussa luonnollisen kuolleisuuden seurannassa punkkeja putoaa

1-15 punkkia / vrk -> normaalit elokuun torjunnat

yli 15 punkkia / vrk -> tehostettu torjunta (= kaksi pitkäaikaiskäsittelyä tai 6 kpl pistekäsittelyitä)

Pölysokeritestissä vastaavat rajat ovat 0-4 punkkia ja yli viisi punkkia.

Hunajasadon korjuun aikaan punkkimäärä on suurimmillaan, mutta silloinkin punkkitason on oltava sellainen, että punkkeja on vähemmän kuin sikiöitä. Jos jokaisella talvimehiläiseksi kehittyvällä toukalla on punkki loisimassa, ei yhteiskunta selviä talvesta vaan menehtyy jo syksyn aikana.

Punkintorjuntaohjelma:

  1. Poista peitettyjä kuhnuritoukkia heti alkukesästä joko erityisen kuhnurikakun avulla tai leikkaamalla aktiivisesti kuhnurikennostoja sieltä, mistä niitä löytyy. Tämä vähentää loppukesän punkkikuormaa jopa puolella.
  2. Seuraa säännöllisesti punkkimääriä joko pölysokeri- tai alkoholipesutestillä tai luonnollisen kuolleisuuden avulla punkkipohjalta. Ryöstö voi esimerkiksi moninkertaistaa punkkikuorman päivässä.
  3. Jos näet siivensurkastajaviruksen vaurioittamia mehiläisiä jo ennen sadonkorjuuta, poista hunajat, siirrä yhteiskunta eri tarhaan ja aloita torjunta välittömästi tälle yhteiskunnalle. Poista ja tuhoa kaikki peittosikiöt pesästä ja tee aikuisille mehiläisille esimerkiksi oksaalihappotiputus illalla, kun kaikki mehiläiset ovat pesässä. Jos elokuun torjunta-aika jo lähellä, aloita torjunta ja tee kaksi pitkäaikaiskäsittelyä.

    Vahvaa sikiöintiä vielä 1.10.2020 Tampereen seudulla.

  4. Elokuun torjunta aloitetaan heti sadonkorjuun jälkeen, kun ensimmäinen talviruoka-annos on rauhoittanut mehiläiset. Muurahaishappo- tai tymolikäsittely aloitetaan illalla, kun seuraavan viikon sääjaksolla ei ole odotettavissa hellepäiviä. Ilmanvaihto supistetaan sulkemalla verkkopohja ja pienentämällä lentoaukko 15 neliösenttimetrin kokoiseksi. Käsittely kestää 2-3 viikkoa. Elokuun torjunnat tappavat keskimäärin 80 % punkeista, mikä helpottaa huomattavasti loppukesästä munittujen mehiläistoukkien kehittymistä terveiksi ja pitkäikäisiksi talvimehiläisiksi.
  5. Myöhäissyksyn torjunta on välttämätön, koska elokuun torjunta ei useimmiten enää yksin riitä. Loppusyksystä/alkutalvesta tehdäänkin oksaalihappotiputus tai -kaasutus, jolla varmistetaan riitävän pieni punkkimäärä kevätkehityksen ajaksi. On erittäin tärkeää varmistaa, että sikiöinti on varmasti loppunut, ennen kuin oksaalihappokäsittely tehdään.  Tämä voidaan todeta nostamalla sikiökakkuja tai tekemällä käsittely vasta marras-joulukuun vaihteessa. Kun sikiöinti on varmasti loppunut, pesä avataan ja kehäväleihin mehiläisten päälle tiputetaan 3,2-prosenttista oksaalihappoa sisältävää sokeriliuosta. Oksaalihappoannostus on tehtävä mehiläisten määrän mukaan: 4 ml oksaalihappoa/mehiläisten täysin miehittämä kehäväli.
  6. Samalla kun myöhäissyksyn oksaalihappokäsittely tehdään, aloitetaan viikon seuranta, jonka jälkeen käsittelyn pudottamat punkit lasketaan. Yli 200 pudonnutta punkkia tarkoittaa, että yhteiskuntaan on jäänyt liian paljon punkkeja. Oksaalihappotorjunnan tehon ajatellaan olevan noin 90

    Varroalaskenta oksaalihappotiputuksen jälkeen. Pesään jää siedettävä määrä eli alle 40 punkkia, jos käsittelyllä putoaa viikossa alle 200 punkkia. Kevättorjuntaa ei tällöin tarvita.

    prosenttia, kun se on onnistunut hyvin (Talveksi jäävät alle 40 punkkia on siedettävä määrä).

  7. Tarvittaessa tehdään kevättorjunta heti puhdistulennon jälkeen oksaalihapolla kuten myöhäissyksyn torjunta. On tärkeä tehdä torjunta ennen kuin peittosikiöitä on enemmän kuin kämmenen kokoinen alue.
  8. Vaihtoehtoisesti kevättorjuntana tehdään muurahaishapon pistekäsittely toukokuussa.

On tärkeää seurata punkkien määrää pesästä. Arvioidaan, että jokaista pesän noin 135:ä elävää punkkia kohden putoaa aktiivisella kaudella yksi punkki päivässä pesän pohjalle. Pohjalle asetetun punkkiseulan avulla pystytään tämän punkin luonnollisen kuolleisuuden avulla arvioimaan yhteiskunnan punkkimäärää ja aloittamaan torjunta tarvittaessa. Tällöin on kuitenkin oltava aivan varma siitä, että muurahaiset eivät ole poistaneet punkkeja laskentalevyltä ja näin vääristäneet tulosta. Seuranta tehdään jo heinä-elokuun vaihteessa juuri ennen sadonkorjuuta. Jos punkkeja putoaa alle yksi päivässä, ei torjuntatarvetta elokuulla ole (Huom. muurahaiset!).

Havaintotarhaajat kokeilevat ja testaavat muitakin punkintorjuntamenetelmiä ja heidän havaintojensa avulla voidaan ohjeistusta tarvittaessa tarkentaa ja menetelmiä laajentaa.

Elokuun varroatorjuntaohjeet

Myöhäissyksyn oksaalihappokäsittelyn ohjeet