Mehiläisten ravintokasvit

Näille sivuille on koottu tietoa mehiläisten ravintokasveista. Kaikkia tärkeitäkään ravintokasveja ei ole vielä saatu mukaan, mutta lisäilemme niitä sivuille pikkuhiljaa.

Kunkin esiteltävän kasvin kohdalla on perustietoa kasvin mesi- ja siitepölyominaisuuksista, kukinta-ajasta sekä mahdollisesti siitä, kuinka monta mehiläispesää kasvin onnistunut pölytys vaatii hehtaaria kohti.

Siitepöly- ja mesikasviominaisuudet on ilmoitettu numerona 0–3. Numero 0 tarkoittaa, ettei kasvi ole mehiläisille lainkaan hyvä ravinnonlähde, numero 3 puolestaan kertoo, että kasvi on erinomainen siitepölyn tai meden lähde.

Mitä kasvit tarjoavat mehiläisille?

Mehiläiset keräävät siitepölyä ja mettä monista eri kasveista. Jotkin kasvit tarjoavat vain mettä, jotkin vain siitepölyä, ja osa kasveista molempia. Se missä kasveissa mehiläiset vierailevat, riippuu kasvien ominaisuuksista, mehiläispesien sijainnista, mehiläisten ravinnontarpeesta ja kasvien kukinta-ajasta.

Eri kasvien ominaisuudet vaihtelevat runsaasti. Esimerkiksi siitepölyn ravintoainepitoisuudet, kuten valkuaispitoisuus, vaihtelevat kasvikohtaisesti.

Pölytyksen arvo vaihtelee kasveittain

Mehiläiset pölyttävät Suomessa sekä ravintokasveja että luonnonkasveja. Mehiläisten osuus sadontuotannossa vaihtelee kasvi- ja paikkakuntakohtaisesti. Mikäli luonnonpölyttäjiä on alueella paljon, mehiläisten osuus pölytyksestä jää pienemmäksi. Mehiläispölytyksellä saa huomattavan lisän usean kasvin satoihin. Pölytys vaikuttaa paitsi sadon määrään myös sen laatuun ja kauppakuntoon.