• SuomiSuomi
  • SvenskaSvenska
Suomen Mehiläishoitajain Liitto
  • Liitto
    • Organisaatio
    • Hankkeet ja ohjelma
    • Historia
    • Liity jäseneksi
    • Kirjaudu jäsensivuille
  • Mehiläistarhaus
    • Koulutus ja kurssit
    • Minustako mehiläistarhaaja?
    • Mehiläishoitajan velvollisuudet viranomaisille
    • Hunajan ja muiden mehiläistuotteiden tuotanto
    • Karhut
    • Mehiläistaudit
    • COLOSS-talvitappiokysely
    • Emonkasvatus ja jalostaminen
    • Neuvojan ajankohtaistunti
    • Havaintotarhaus
    • Painotuotteet ja muut materiaalit
    • Kouluttajat
  • Hunaja
    • Tietoa hunajasta
    • Muut mehiläistuotteet
    • Tarhamehiläinen ja muut pölyttäjät
    • Hunajaiset reseptit
  • Pölytys
    • Mehiläistarhaajalle
    • Viljelijälle
    • Biologinen torjunta
    • Lisämateriaalia
    • Mehiläisten ravintokasvit
  • Kysy meiltä
    • Medialle
    • Havaitsitko mehiläisparven?
    • Ota yhteyttä
  • Search
  • Menu Menu

Mehiläisten ravintokasvit

Näille sivuille on koottu tietoa mehiläisten ravintokasveista. Kaikkia tärkeitäkään ravintokasveja ei ole vielä saatu mukaan, mutta lisäilemme niitä sivuille pikkuhiljaa.

Kunkin esiteltävän kasvin kohdalla on perustietoa kasvin mesi- ja siitepölyominaisuuksista, kukinta-ajasta sekä mahdollisesti siitä, kuinka monta mehiläispesää kasvin onnistunut pölytys vaatii hehtaaria kohti.

Siitepöly- ja mesikasviominaisuudet on ilmoitettu numerona 0–3. Numero 0 tarkoittaa, ettei kasvi ole mehiläisille lainkaan hyvä ravinnonlähde, numero 3 puolestaan kertoo, että kasvi on erinomainen siitepölyn tai meden lähde.

Mitä kasvit tarjoavat mehiläisille?

Mehiläiset keräävät siitepölyä ja mettä monista eri kasveista. Jotkin kasvit tarjoavat vain mettä, jotkin vain siitepölyä, ja osa kasveista molempia. Se missä kasveissa mehiläiset vierailevat, riippuu kasvien ominaisuuksista, mehiläispesien sijainnista, mehiläisten ravinnontarpeesta ja kasvien kukinta-ajasta.

Eri kasvien ominaisuudet vaihtelevat runsaasti. Esimerkiksi siitepölyn ravintoainepitoisuudet, kuten valkuaispitoisuus, vaihtelevat kasvikohtaisesti.

Pölytyksen arvo vaihtelee kasveittain

Mehiläiset pölyttävät Suomessa sekä ravintokasveja että luonnonkasveja. Mehiläisten osuus sadontuotannossa vaihtelee kasvi- ja paikkakuntakohtaisesti. Mikäli luonnonpölyttäjiä on alueella paljon, mehiläisten osuus pölytyksestä jää pienemmäksi. Mehiläispölytyksellä saa huomattavan lisän usean kasvin satoihin. Pölytys vaikuttaa paitsi sadon määrään myös sen laatuun ja kauppakuntoon.

Lisätietoa:

  • Mehiläiskasviopas. Tarja Ollikka 2005.
  • Yleistietoa mesikasveista Tarja Ollikka
  • Luonnon ja puutarhan mehiläiskasveja. Tarja Ollikka
  • Suomalainen lajihunajaopas. Anneli Salonen & Tarja Ollikka 2016.

Sivun kuvat: Tarja Ollikka

  • Mehiläistarhaajalle
  • Viljelijälle
  • Biologinen torjunta mehiläisten avulla
  • Lisämateriaalia pölytyksestä ja pölytyspalvelusta
  • Mehiläisten ravintokasvit
    • Härkäpapu
    • Hunajakukka
    • Kanerva
    • Karhunvatukka
    • Kumina
    • Lakka
    • Lehmus
    • Mansikka
    • Mustikka
    • Omena
    • Pajut
    • Pellava
    • Puna-apila
    • Rypsi ja rapsi
    • Tattari
    • Unikot
    • Vadelma
    • Valkovuokko
    • Voikukka
    • Siitepölyjen värejä siitepölyvasussa

YHTEYSTIEDOT

Ullanlinnankatu 1 A 3
00130 Helsinki

puhelin:
010 387 4770

sähköposti: sml(at)hunaja.net

Tietosuojaselosteet

ARKISTO

Artikkelit
Tarhaajatiedotteet
Uutiset
More than honey -hanke
Suomen mehiläishoito-ohjelma
Mehilaishoitajat.fi-arkistoversio

SOSIAALINEN MEDIA

Facebook-ryhmä
Facebook-sivu
Youtube

© Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry
  • Youtube
  • Facebook
Scroll to top