Talviunten päättyminen on kimalaiskasvattajalle jännittävää aikaa

Nämä emot on juuri herätetty ja merkattu. Aluksi ne ovat tokkurassa, mutta runsas ruoan saanti ja sopivat olosuhteet edistävät tokenemista ja myöhemmin munimista. Kuva: Anna-Maria Borshagovski

Talvehtiminen on emojen jälkeläistuoton kannalta oleellinen vaihe. Sitä tarvitaan, jotta emo aloittaa munimisen heräämisensä jälkeen, mutta toisaalta liian pitkä diapaussi laskee emojen selviytymistodennäköisyyttä (1, 2). Optimaalinen aika on kolmen ja neljän kuukauden välillä, kaksi kuukautta on vähimmäispituus (3).

Paritimme ja talveutimme hankkeen kasvattikimalaisia syys- ja lokakuun aikana 2023. Emot herätettiin helmikuun alussa Helsingissä ja Oulussa, jolloin niiden diapaussin ajaksi tuli 4–5 kuukautta. 68 talvehtimaan laitetusta emosta 17 eli 25 prosenttia oli elossa, ja näistä kaksi kuoli pian herättämisen jälkeen. Vaikka diapaussi on aina riskejä sisältävä vaihe kimalaisen elämässä ja on normaalia, että osa kuolee, kuolleisuus oli harmillisesti hyvin suurta.

Emot talveutettiin rei’itetyissä muovipurkeissa, joissa oli hamppukuiviketta. Jotkut emoista olivat hautautuneet kuivikkeeseen, toiset jääneet kuivikkeen pinnalle. Kuva: Anna-Maria Borshagovski

Liika kosteus koituu emon kuolemaksi

Suurin syy kuolemiin oli home, joka johtui liiallisesta kosteudesta talveutuspurkeissa. Helsingin emoista 24 prosenttia selvisi hengissä, ja kuolleista melkein kaikki olivat homeessa. Talveutusolosuhteiden on hyvä olla tasaiset ja kosteuden korkea. Erilaisissa kimalaiskasvatuskokeissa on käytetty 50-80 prosentin kosteuksia (2, 4, 5).

Kimalaiset eivät kuitenkaan saisi olla suoraan kosketuksissa veden kanssa. Todennäköisesti kostutimme emojen purkeissa ollutta hamppukuiviketta liikaa peläten emojen kuivumista, joka on toinen mahdollinen riski talveutuksessa. Taisimme kuitenkin varoa kuivumista ihan liikaa.

Meillä oli myös suuria ongelmia laitteiden ja tilojen kanssa, joissa piti ylläpitää tasaisia talveutusolosuhteita. Oulussa saimme käyttöömme olosuhdekaapin, jonka kosteusolosuhteet tipahtelivat rajusti jopa 40 prosenttiin. Myöhemmin käyttöön saatu kylmähuone teki samat temput. Ilmeisesti noin 4 asteen lämpötilan ja 70 prosentin kosteuden ylläpito on laitteille haastavaa.

Päädyimme lopulta käyttämään jääkaappia, jonka lämpötilan pystyi säätämään haluttuun 2–4 asteen lämpötilaan, sekä jääkaapin pohjalle laitettavaa laakeaa vesiastiaa, joka vapautti kosteutta tasaisesti tilaan. Onneksi lämpötilat pysyivät oikeina, ja Oulun kimalaisista 31 prosenttia selvisi hengissä.

Kosteus ja sen aiheuttama homekasvusto on todellinen vaara talvehtiville emoille. Kuvat: Anna-Maria Borshagovski

Herättämisen vaiheita ja onnistumisen riemua

Poimimme emot yksi kerrallaan kylmästä huoneenlämpöön ja odotimme muutaman minuutin, alkavatko emot liikehtiä. Elossa olleet merkitsimme heti numerolapulla, jotta ne tunnistaisi sitten, kun emoille syntyy myöhemmin uusia emoja. Merkatut emot laitettiin läpinäkyvään muovirasiaan, jossa oli reiät ilmanvaihtoa varten ja jossa niille tarjottiin runsaasti ruokaa.

Odotimme merkkauksen jälkeen vielä pari tuntia tarkistaaksemme, oliko kuolleiksi julistettujen joukossa sittenkin vain hitaammin herääviä yksilöitä.

Yksi emo oli julistettu kuolleeksi, koska se makasi epämääräisen homeen tai vastaavan aineksen päällä eikä osoittanut alussa elonmerkkejä. Kun kuolleet tarkistettiin lopuksi uudestaan, oli tämä kaveri herännyt ja liikuskeli purkissaan. Se sai merkkinsä ja ruokaa, ja se paljastui aktiiviseksi ja terveen oloiseksi yksilöksi, joka kiipeili sokerivesiruiskulla ja suki turkkiaan puhtaaksi.

Yhdestä purkista paljastui emojen lisäksi outoa mustaa mönjää. Vastaavanlaista ainesta on havaittu vain kerran yhdestä tuontipesästä sen kuoleman jälkeen. Yllättäen yksi emoista olikin elossa ja virkosi mallikkaasti. Kuvat: Anna-Maria Borshagovski

Onnea emoille tulevaan

Lopulta emot vietiin kasvatusolosuhteisiin eli 26 asteen lämpötilaan ja 60 prosentin ilmankosteuteen. Kuolleet pakastettiin mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Annamme emojen olla yhdessä laatikossa kaksi päivää, koska emojen feromonit stimuloivat toistensa munarauhasten kehittymistä ja siten munintaa (6, 7). Seuraavaksi emot siirretään omiin starttilaatikoihinsa, ja pesien kasvattaminen voi alkaa.

Emot kerääntyvät monesti yhteen nukkumaan. Kuva: Anna-Maria Borshagovski.

Lähteet

  1. Gosterit A. and Gurel F. (2009). Effect of different diapause regimes on survival and colony development in the bumble bee, Bombus terrestris. Journal of Apicultural Research and Bee World 48: 279 – 283.
  2. Yoon H. J., Lee K. Y., Hwang J. S. and  Park I. G. (2010). Chilling Temperature and Humidity to Break Diapause of the Bumblebee Queen Bombus terrestris. International Journal of Industrial Entomology 20: 93 – 98.
  3. Alveus AB Consultancy (2023). Haastattelu 20.12.2023.
  4. Nasir M., Ata-ul-Mohsan M. N., Saeed A. S., Ahmad S. S. M., Aziz M. A. M. A., Ahmad M. A. A. M., Ahmad M. (2019). Effect of different diapause conditions on Bombus terrestris colony characteristics. Journal of Zoology 51: 1273–1280.
  5. Yoon H. J., Lee K. Y., Kim M. A., Ahn M. Y., and Park I. G. (2013). Optimal Cold Temperature for the Artificial Hibernation of Bombus ignitus Queen Bumblebees. International Journal of Industrial Entomology 26: 124-130.
  6. Kaarnama E. (2023). Haastattelu 7.7.2023.
  7. Loyning M. (2023). Haastattelu 22.3.2023.

– Anna-Maria Borshagovski, SML ry, KPKP-hankkeen projektipäällikkö