Maailman mehiläispäivä:

Kata pölyttäjille ruokapöytä – istuta paju!

Pajukasvit ovat pölyttäjille huipputärkeitä ravintokasveja, jotka kukkivat aikaisesta keväästä alkukesään. Toukokuun 20. päivänä vietettävän maailman mehiläispäivän kunniaksi voikin tehdä pölyttäjäteon ja jättää tontillaan kasvavat pajut raivaamatta tai tarjota uudelle pajulle kasvupaikan.

Suomen keväässä pölyttäjille on tarjolla vain vähän aikaisin kukkivia kasveja. Pajut ovat niistä tärkeimpiä, sillä hyönteispölytteisinä kasveina ne houkuttelevat pölyttäjiä siitepölyn lisäksi medellä.

Pajuja on Suomessa useita kymmeniä lajeja, joiden kukinta-ajat vaihtelevat paljon. Niinpä eri pajuista syntyy keväinen kukkajatkumo, joka ruokkii suuren määrän pölyttäjähyönteisiä aina huhtikuulta kesäkuulle. Luonnonvaraisten pajujen lisäksi saatavilla on useita istutettavia pajulajeja.

Pajuista ensimmäisiä kevään kukkijoita on raita, joka kasvaa tuoreilla kasvupaikoilla suureksi puuksi. Raitaa seuraavat monin paikoin yleiset pensaismaiset pajut, kuten kiilto- ja mustuvapaju. Viimeisenä kukkivien, suuriksi puiksi kasvavien halavien ja hopeapajujen kukinta jää monin paikoin Suomea kesäkuun puolelle ja jotkin tunturialueiden pajut voivat kukkia vielä heinäkuussa.

Maailman mehiläispäivä 20.5. on hyvä päivä pitää huolta pölyttäjien ruokahuollosta. Suomen Mehiläishoitajain Liitto kehottaakin istuttamaan pajuja pölyttäjien keväiseksi ravinnoksi. Taimimyymälöissä on tarjolla useita kauniita pajuja aina maata myöten kasvavista peittolajeista ja pikku puista reheviin pensaisiin ja suureksi varttuviin puihin. Luonnonvaraisen pajun lisäämiseen juurivesasta tai oksasta tarvitaan aina maanomistajan lupa. Mikäli lupa heltiää, pajut lähtevät usein helposti kasvuun, kunhan uusi kasvupaikka on istukkaalle sopiva.

Uusien pajujen istutuksen lisäksi Suomen Mehiläishoitajain Liitto toivoo, että pajujen systemaattinen hävittäminen peltojen reunamilta lopetettaisiin. Tällä turvattaisiin niin luonnonpölyttäjien kuin peltoympäristössä tarhattavien mehiläisyhteiskuntien kevätkehitys ja siten myös hyönteispölytteisten viljelykasvien pölytys. Pihapiirissä luonnonvaraisista pajupensaikoista voi puolestaan saada leikkaamalla ja siistimällä kauniita kasviryhmiä.

 

Pieni vinkkilista pajun istuttajalle

• Pajuilla emi- ja hedekukat ovat eri kasviyksilöissä. Emikukintoisella pajulla kukinnot putoavat kukkimisen jälkeen maahan ja siemenet leviävät ympäristöön. Mikäli tämän kokee haitaksi, emipaju kannattaa istuttaa pihan reuna-alueelle.
• Taimimyymälöissä myytävät pajut ovat usein hedepajuja, jotka eivät tee siemeniä. Hedepajut tarjoavat myös pölyttäjille monipuolisemmin ravintoa, sillä ne tuottavat sekä mettä että siitepölyä. Emipajuissa tarjolla on vain mettä.
• Jotkin pajut, kuten raita ja hopeapaju, kasvavat suuriksi puiksi. Siksi niiden ympärille tulee varata riittävästi kasvutilaa. Niillä on myös laajalle leviävä juuristo, joka etsiytyy veden äärelle. Liian lähellä rakennusta puut voivat vahingoittaa viemäri- ja vesiputkia.
• Luonnonvaraisen pajun oksan tai juurivesan ottamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Varmimmin uuden pajun saa kasvamaan juurivesasta, jonka istuttaa riittävän suureen istutuskuoppaan. Istukkaalle kannattaa tarjota kunnon multaa, vaikka pajut yleensä lähtevät kasvamaan vaatimattomissakin oloissa.
• Pajuja voi lisätä myös oksanpätkistä tähän tapaan:

1. Keväällä ennen kuin pajut ovat lähteneet kasvuun halutusta pajusta leikataan 25–30 cm oksanpätkä.
2. Laitetaan oksa kukkapurkkiin, jossa on hiekan sekaista multaa. Kastellaan multa ja laitetaan kasvin päälle muovipussi, johon on leikattu ylälaitaan pieni ilma-aukko.
3. Laitetaan kukkaruukku valoisaan ja lämpimään paikkaan ja seurataan, että multa pysyy kosteana.
4. Kun oksanpätkä on lähtenyt selkeään kasvuun, muovipussin voi ottaa pois, mutta tainta kasvatetaan vielä jonkin aikaa ruukussa ennen kuin se istutetaan haluttuun paikkaan ulos.

Paju on paras!

• Luonnonvaraisia pajuja on Suomessa vajaat 30, alalajit ja risteymät mukaan lukien viitisenkymmentä. Tavallisimpia luonnonvaraisia pajukasvejamme ovat raita sekä kiilto- ja mustuvapaju.
• Istutettavista pajukasveista tutuimpia ovat muun muassa salavat ja riipparaidat.
• Pajut kukkivat säiden ja lajin mukaan huhtikuun alusta kesäkuun alkuun.
• Varsinkin aikaisin keväällä kukkivat pajut ovat äärimmäisen tärkeitä ravinnonlähteitä suurelle joukolle hyönteisiä, mutta pajuja hyödyntävät myös monet linnut ja muutkin eläimet.
• Pajut ovat yleensä ympäristövaatimustensa suhteen vaatimattomia, helppohoitoisia, nopeakasvuisia ja kestävät hyvin leikkaamista. Useat pajut viihtyvät kosteassa ja tuoreessa maassa.
• Pajuilla emit ja heteet ovat eri kasveissa. Pajunkissaan puhkeava hedekasvin kukinto on keltainen ja pörheä, emikukinto puolestaan vihertävä ja vaatimattomampi.
• Pajua pidetään edelleen yleisesti rikkakasvina, jota halutaan torjua. On kuitenkin jo aika nähdä pajujen arvo pölyttäjille ja monille muille eläimille.

Lähteet: Puutarhuri Tarja Ollikan haastattelu sekä Luontoportti.fi

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt mehiläisten keväästä ja maailman mehiläispäivästä:

SML:n puheenjohtaja Rami Heikkilä: 050 5116908 tai rami.heikkila@hunaja.net

SML:n tutkimusasiantuntija Anneli Salonen: 050 470 6411 tai anneli.salonen@hunaja.net