Euroopan mehiläisalan konferenssi tarjosi runsaasti ideoita mehiläisalan varautumiselle
Euroopan mehiläisalan tutkijat, neuvojat ja muut toimijat kokoontuvat joka toinen vuosi jakamaan toisilleen uusimpia tutkimustuloksia ja mehiläisalan kehitysideoita. Tällä kertaa Eurbee järjestettiin Bolognassa Italiassa.
MehiVarma osallistui konferenssiin ja esitti hankkeessa toteutettujen testien tuloksia suullisessa esityksessä. Paikan päällä oli muutama kymmentä kuuntelijaa. Lisäksi esityksen abstrakti on luettavissa abstraktikirjassa, joka jaettiin sadoille osallistujalle.
Konferensseissa tuoreimpaan tutkimukseen perehtymistä ehkä tärkeämpi elementti on kuitenkin tutustuminen ja yhteyksien luominen uusiin alan toimijoihin sekä siteiden vahvistamista vanhoihin tuttuihin. Konferenssissa päästiinkin tutustumaan tutkijoihin ja mehiläistarhaajiin mm. pohjoismaista, Italiasta ja USA:sta ja keskustelemaan hankkeen tuotoksista ja testien tuloksista.
Esityksissä (puheet ja posterit) oli runsaasti materiaalia, jota voidaan hyödyntää hankkeen toimintamallissa ja opinnäytetöiden selvityksissä.
Konferenssissa oli vilkasta. Sadat ihmiset ympäri Eurooppaa jakoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan mehiläisalalta ja tutkimuksista. Kuva:Anna-Maria Borshagovski
Varautuminen oli esillä monin eri tavoin
Konferenssissa esitykset jakautuivat kymmeneen eri aihealueeseen, joista ainakin puolesta löytyi yhtymäkohtia MehiVarma-hankkeelle sekä hanketta hyödyttävää sisältöä. Yleisimpinä aiheina olivat bioottiset uhat ja mehiläisten terveyden hallinta, joista loiset ja tuholaiset (mm. Varroa destructor, Vespa velutina, Vespa orientalis ja Tropilaelaps) sekä niiden leviämisen hallinta olivat erityisen oleellisia varautumisen kannalta.
Työkaluiksi tuholaisten leviämisen hillitsemiseksi esiteltiin diagnostiikkaa, seurantaa, konkreettista loisten, tautien ja vieraslajien torjuntaa ja vastustuskykyyn tähtäävää jalostusta. Yleisiä aiheita olivat myös pölytysekologia, monimuotoisuus ja suojelu, joista etenkin viljelykasvien ja luonnonkasvien pölytys, pölytyspalvelun määrä ja laatu sekä tarhattujen ja luonnonvaraisten mehiläisten kilpailu tarjosivat hankkeelle uutta ajateltavaa.
Tiivistelmä hankkeen aiheisiin osuvista abstrakteista
Konferenssin aiheet osoittivat, ettei pölytyspalvelun saatavuus ratkea pelkästään lisäämällä kaupallisten pesien määrää. Suurempi tarhamehiläistiheys ei lisännyt mustikalla havaittua aktiivisuutta tai parantanut pölytystulosta, vaan suurempiin mehiläistiheyksiin liittyi myös lyhyemmät kukkavierailut. Maisemarakenne, luonnonpölyttäjät ja viljelijöiden ja mehiläistarhaajien alueellinen koordinointi osoittautuivat keskeisiksi tekijöiksi pölytyksen optimoimisessa. Vastaavasti luonnonvaraisten pölyttäjien kyky korvata tarhamehiläisten vähentynyttä panosta riippui kukkavarojen saatavuudesta, mikä riippui myös kasvilajista.
Pölytyksen tehokkuutta voidaan kuitenkin parantaa viljely- ja ympäristöratkaisuilla. Avokadon kalium- ja mantelin fosforilannoitus vaikuttivat meden houkuttelevuuteen, mehiläisten kiinnostukseen kasvista ja edelleen hedelmöittymiseen ja satoon. Avokadon kukkivien välikasvien, kukkakaistojen sekä monipuolisten ympäröivien elinympäristöjen merkitys toistui myös posteriesityksissä.
Tuotannon vakauden kannalta pölytyksen laatu on yhtä tärkeää kuin mehiläisten käyntimäärä kukilla. Kirsikkatutkimuksessa erittäin vilkas kaupallisten pölyttäjien toiminta aikaisti raakileiden putoamista eikä automaattisesti kasvattanut lopullista satoa. Appelsiinilla tarhamehiläispölytys puolestaan paransi hedelmien määrällisiä ja laadullisia ominaisuuksia. Kenian pienviljelijöiden papuviljelmillä villien pölyttäjien osuus yhdistettiin suoraan ruokaturvaan.
Pölyttäjä- ja mehiläiskantojen tulevaisuus oli myös esillä. Välimeren mehiläishoidossa kuivuus, rehukasvien vähyys, Varroa, Nosema ja kuumuus muodostavat toisiaan vahvistavan riskikokonaisuuden. Algeriassa kuivuus, korkeat lämpötilat, niukat ravintovarat, taudit ja torjunta-aineet yhdistyivät sekä kesä- että talvitappioihin. Pitkä Saksan seuranta puolestaan tunnisti Varroan ja sen välittämät virukset tärkeimmäksi talvitappioiden ennustajaksi sekä nosti Vespa velutinan, pienen pesäkuoriaisen ja Tropilaelapsin tuleviksi uhkiksi, jotka vaarantavat mehiläisalan tulevaisuuden.
Käytännön ratkaisut olemassa oleviin ja tuleviin uhkiin muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden: paikallisesti sopeutunut jalostus, luonnonvalintaan perustuva Varroa-resistenssi, lisääntymis- ja tuotantoyksiköiden eriyttäminen, tautien ja loisten esiintymiskynnysarvoihin sidottu hoito, ravitsemuksen turvaaminen sekä pesien lämpötilan hallinta. Kanadalaisessa jalostusohjelmassa tavoite oli vähentää riippuvuutta tuontikuningattarista, ja paikallisten kuningattarien laatu ja tuotanto vertautuivat edukseen tuontikuningattariin nähden. Täydellinen siitepölyä korvaava rehu puolestaan ylläpiti yhteiskuntia pitkissä ravintopulatilanteissa, mutta tulosten yleistettävyyteen liittyy vielä kenttätutkimuksen tarvetta.
Varautumista suorimmin käsittelivät Tropilaelapsia, vieraslajeja ja tautiseurantaa koskevat esitykset. Ne painottivat harmonisoituja diagnostisia menetelmiä, laboratorioiden vertailukokeita, koulutusta, viestintää, rajat ylittävää yhteistyötä, riskiperusteista seurantaa ja valmiita torjuntapolkuja. Tropi Alarm, rapid brood decapping ja hunajan eDNA tarjoavat toisistaan poikkeavia varhaisen havaitsemisen menetelmiä. Scillysaarten bioturvallisuussuunnitelma vie näkökulman vielä pidemmälle yhdistämällä tuontirajoitukset, kulkeutumisreittien arvioinnin, seurannan ja väestön tietoisuuden.
Vieraslajien ja mehiläisten tuholaisten leviäminen on realistinen uhka. Euroopassa varaudutaan muun muassa Tropilaelaps-punkin leviämiseen, mutta tarvitaan lisää ponnisteluja ja viranomaisyhteistyötä, jotta leviäminen voidaan estää kokonaan. Kuva: Anna-Maria Borshagovski
Huoltovarmuus- ja varautumissynteesi
Konferenssissa esillä olleet aiheet kuvaavat pölytyksen huoltovarmuutta hajautettuna järjestelmänä, jonka toimintakyky riippuu samanaikaisesti luonnonpölyttäjistä, hoidetuista yhteiskunnista, paikallisesta geneettisestä aineksesta, kukkavarojen ajallisesta jatkuvuudesta, osaavista tarhaajista, toimivasta tautiseurannasta ja koordinoidusta viranomaistyöstä. Yksittäinen varautumiskeino — esimerkiksi tarhamehiläispesien lisääminen, yksi torjunta-aine tai yksi ravintolisä — ei riitä.
Konferenssin aiheista voi muodostaa synteesin ja varautumismallin, joka sisältää seuraavat osat:
(1) luonnonvaraisten ja hoidettujen pölyttäjien tilannekuva
(2) alueellisen kukkavarojen ja pesätiheyksien suunnittelu
(3) paikallisten kuningattarien ja geneettisten resurssien ylläpito
(4) tautien, loisten ja vieraslajien varhainen havaitseminen
(5) tautien ja loisen esiintymiskynnysarvoihin perustuvat ja ilmastoon sovitetut hoitotoimet
(6) tarhaajien, viljelijöiden, tutkijoiden ja viranomaisten ennalta sovittu yhteistyö
Teksti: Anna-Maria Borshagovski, SML ry



