Keräsimme mehiläistarhaajilta ajatuksia pölytyspalveluihin ja huoltovarmuuteen liittyen Suomen mehiläishoitajain liiton Kevätseminaarissa. Tässä on heille esitetyt kysymykset ja heidän antamansa vastaukset.

Mitä tarvitsisit toimivaan pölytyspalveluun?

Toimivaan pölytyspalveluun mehiläistarhaajat toivovat ”rautalankaohjetta”, jossa kävisi ilmi mehiläispesän paras kokoonpano ja torjunta-aineiden vaikutukset mehiläisiin. Lisäksi toivottiin vekottimien kanssa yhteensopivia pohjia. Tällä hetkellä pohjia on eri kokoisia ja -mallisia, jolloin vekottimen asentaminen voi olla haastavaa.

Palvelujen tarjontaan ja asiakkaiden löytymiseen kaivattiin toimivaa, helppokäyttöistä ja helposti päivitettävissä olevaa kanavaa. Tällä hetkellä Suomen mehiläishoitajain liiton nettisivuilla on kartta pölytyspalvelua tarjoaville mehiläistarhaajille ja uudempana kartta pölytyspalvelua tahtoville viljelijöille. Jos haluaa ilmoittaa tarjoavansa tai haluavansa pölytyspalvelua, voi nettisivuilla ilmoittaa tietonsa, josta ne siirretään oikealle kartalle.

Tarvetta olisi myös selvittää torjunta-aineiden varoaika mehiläisille. Varoaika on aika torjunta-aineiden levityksen ja sadonkorjuun välissä. Varoajalla käytännössä pyritään siihen, että torjunta-aineet hajoavat kokonaan tai riittävän suurelta osin ennen sadonkorjuuta, jottei torjunta-ainejäämiä olisi terveydelle haitallisia määriä satokasvissa. Koska monet torjunta-aineet tappavat hyötyeliöitäkin, myös biologisena torjuntakeinona käytetyille petopunkeille on määritetty varoaikoja torjunta-aineesta riippuen. Tällä pyritään välttämään petopunkkien tappaminen torjunta-aineilla ja siten tehottomuus biologisessa torjunnassa.

Millainen olisi hyvä pölytyspalveluverkosto?

Mehiläisalalla on havaittu suurena haasteena tarhaajien ja viljelijöiden kohtaaminen. Verkostolta toivotaan toimivuutta ja ennustettavuutta, ja sen pitäisi olla helposti löydettävissä. Yhtäältä toivotaan maakuntatason verkostoja, toisaalta myös alueellisesti toimivia verkostoja.

Pölytyspalvelutoiminnan käytänteiden pitäisi myös olla vakioituja. Tällä hetkellä pölytyspalvelussa käytänteet vaihtelevat tarhaajasta toiseen kuin myös viljelijöiden ja tarhaajien väliset sopimukset. Erään kyselyn mukaan vain 22 % pölytyspalveluja tarjoavista mehiläistarhaajista saa rahallista korvausta palvelustaan. Loput saavat vaihtelevasti muunlaista korvausta tai tyytyvät saamaansa pysyvään tarhapaikkaan. Suomen mehiläishoitajain sivuilta löytyy pölytyspalvelusopimuksen mallilomake.

Mehiläistarhaajat myös esittivät, että tarvittaisiin linkki viljelijöiden käyttämiltä nettisivuilta SMLn sivuille ja toisin päin.

Mitä tietoa kaipaisit huoltovarmuudesta ja pölytyspalveluista?

Mehiläistarhaajat haluaisivat tietää, miten luomutarhaajat selviävät, jos luomusokerin saanti häiriintyy tai lakkaa. Tällä hetkellä luomuhunajan tuotannossa ruokintasokerin on oltava täysin luomua. Voidaan pohtia, taipuisivatko luomuhunajan tuotannon kriteerit tällaisen kriisitilanteen alla.

Tarhaajia pohditutti myös mustan mehiläisen tilanne ja sen säilymisen tukeminen, sillä jos musta mehiläinen kuolee sukupuuttoon, sitä ei saada takaisin. Suomessa tehdäänkin arvokasta suojelu- ja jalostustyötä mustan mehiläisen eteen.

Pölytyspalveluiden taloudellisesta arvosta ja pölytystarpeista kaivataan faktapohjaista tietoa. Mehiläishoitajain liiton nettisivuilta löytyy tietoa mehiläispölytteisistä kasveista ja mehiläispölytyksen vaikutuksista satoon. Sivuille on koottu oppaita, opinnäytetöitä ynnä muuta materiaalia pölytyksestä ja pölytyspalvelusta. Kuminasta ja vadelmasta on tehty kannattavuuslaskelmia, jotka löytyvät muun muassa MehiVarma-hankkeen nettisivuilta.

Moniin kysymyksiin voitaisiin saada vastaus menneistä kriisitilanteista. Tarhaajia pohditutti, miten sotavuosina tarhattiin mehiläisiä, kun sokeria ei ollut mehiläisten ruokintaan.

Olisiko tarvetta mehiläistarhaajaverkostolle?

Mehiläistarhaajien väliselle verkostolle koettiin myös tarvetta. Etenkin tuuraajaverkosto nostettiin esiin. Verkoston hyödyiksi mainittiin yhteishankinnat ja mahdollisuus luoda suljettuja vahapiirejä ilmeisesti parantamaan vahan käsittelyä ja puhtautta.

Mehiläistarhaajaverkostoksi esitettiin myös tuottajaorganisaatioita, jotka ovat maataloustuotteiden tuottajien perustama yhteenliittymiä. Tuottajaorganisaatiot saavat poikkeusvapauksia kilpailulainsäädäntöön, mikä auttaa tavoittelemaan tuottajien parempaa asemaa markkinoilla. Mehiläistarhaajat voisivat optimoida tuotantokustannuksia esimerkiksi neuvottelemalla hunajantuotannon hinnoista tai keskittämällä logistiikkaa ja varastointia tuottajaorganisaatioiden sisällä.

Millaisia terveisiä tai kysymyksiä haluaisit esittää päättäjille tai viranomaisille?

Tarhaajat toivovat pölytyspalvelulle rahallista tukea, joka kannustaisi viljelijöitä pölytyspalvelujen käyttöön ja tukisi huoltovarmuutta ja kotimaisuusastetta ruoantuotannossa.

Tarhaajat haluaisivat myös tietää, miten mahdolliset uudet sulut tulevat vaikuttamaan tarhapaikoille pääsyyn. Muistamme vielä koronapandemian aiheuttaman Uudenmaan sulun, joka vaikeutti sen ulkopuolisilla tarhapaikoilla käymistä.

Vastauksissa ilmeni myös tarhaajan kokemus siitä, etteivät viranomaiset ota EU:n ulkopuolelta tulevia hunajaväärennöksiä vakavasti. Väärennökset ovat kotimaiselle hunajan tuotannolle suuri haitta, joka tuhoaa alan kannattavuutta ja nakertaa sen jatkuvuutta. Hunajaväärennökset eivät ole ongelma vain Suomessa, sillä hunaja on yksi kolmesta maailmalla eniten väärennetystä elintarvikkeesta.

Tarhaajat toivovat myös sujuvampaa valvontaa esikotelomädälle eli mehiläisten bakteeriperäiselle sikiötaudille, joka hoitamattomana tappaa sairastuneen yhteiskunnan. Esikotelomädällä ei ole lakisääteistä valvontaa eli seuranta perustuu tarhaajan aktiivisuuteen. Kaikkia esikotelomätähavaintoja ei aina ilmoiteta.