Tropilaelaps-punkki

Tieteelliset nimet:
Tropilaelaps clareae
Tropilaelaps mercedesae
Tropilaelaps koenigerum
Tropilaelaps thaii

Tropilaelaps-suvun punkkien aiheuttama tartunta on EU:ssa lakisääteisesti ilmoitettava tauti. Lainsäädännön mukaan kaikki havainnot on raportoitava toimivaltaisille viranomaisille, Suomessa Ruokavirastolle.

Neljästä Tropilaelaps-lajista vain T. clareae ja T. mercedesae loisivat tarhamehiläisissä.

Tropilaelaps ei esiinny vielä EU:n alueella, mutta sen leviämisriski on merkittävä, sillä sen on havaittu leviävän Keski-Aasiassa ja Mustanmeren–Kaukasuksen alueella. Punkkeja on havaittu syksyllä 2025 jo varmuudella Uzbekistanissa, Georgiassa, Krimillä ja Valko-Venäjällä, mahdollisesti sitä esiintyy myös Venäjällä.

Vahingot mehiläisyhteiskunnissa

Kun punkkeja on runsaasti, Tropilaelaps aiheuttaa samantyyppisiä vaurioita kuin varroapunkki. Sekä toukkia että aikuisia mehiläisiä kuolee runsaasti, mikä johtaa yhteiskunnan heikkenemiseen, romahdukseen tai pakenemiseen. Tarhamehiläisyhteiskunnat voivat tuhoutua täysin 2–3 kuukaudessa tartunnan saamisesta.

Mehiläishoitajien rekisteröityminen

Kaikkien mehiläishoitajien ja mehiläisten pitopaikkojen tulee olla rekisteröityinä kansalliseen mehiläisrekisteriin (Ruokavirasto). Jos tartuntariskissä olevien pesien sijaintia ei tunneta, Tropilaelapsin leviämisen havaitseminen sekä punkin torjunta ja hävittäminen käyvät lähes mahdottomaksi.

EU-lainsäädäntö

Tropilaelaps-tartunnat kuuluvat EU:n valvontaohjelmaan, ja niiden leviämisen estämiseksi jäsenvaltioiden välillä on säädetty toimenpiteitä.

EU kieltää mehiläispakettien ja -yhteiskuntien tuonnin EU:n ulkopuolelta. Mehiläiskuningattaria saa tuoda vain harvoista hyväksytyistä maista. Nämä tuontirajoitukset ovat tärkein suoja Tropilaelapsin leviämistä vastaan.

Kun Tropilaelaps on vakiintunut alueelle, sen häviäminen ei ole enää mahdollista. Siksi valppaus ja varhainen havaitseminen ovat ratkaisevia.

Tropilaelapsin tunnistaminen

• Punkilla on neljä paria jalkoja, joista etummaisia se pitää pystyssä tuntosarvien tapaan.
• Aikuinen punkki on väriltään punaruskea, vaaleampi kuin varroapunkki.
• Koko: noin 1 mm × 0,5 mm, paljaalle silmälle näkyvä, mutta pienempi kuin varroa.
• Muodoltaan punkki on pitkulainen, kun varroa on leveä ja rapumainen.
• Vatsapuolella näkyy kovia kitiinilevyjä (suurennuslasilla).
• Liikkuu nopeasti, toisin kuin varroa.

Elinkierto

• Tropilaelapsin elinkaari on samankaltainen kuin varroan: se lisääntyy mehiläisten toukkakennoissa.
• Kehitys kestää noin viikon. Aikuiset naaraat munivat kennon sisään, ja kuoriutuvat toukat imevät kehittyvän mehiläisen hemolymfaa, mikä aiheuttaa vammoja ja virustartuntoja.
• Hedelmöitys ei ole välttämätöntä – naaraat voivat munia ilman parittelua.
• Punkit voivat lisääntyä ilman aikuisvaihetta, mikä tekee lisääntymisestä paljon nopeampaa kuin varroalla.
• Tropilaelaps käyttää ravinnokseen vain toukkia. Se ei pysty läpäisemään aikuisen mehiläisen kitiinikuorta. On kuitenkin epäilty, että Tropilaelaps voisi saada ravintoa myös aikuisesta mehiläisestä varroapunkin kitiinikuoreen tekemän reiän kautta.
• Ilman ravintoa Tropilaelaps kuolee kuudessa päivässä.

Leviämistavat

• Leviää aikuisten mehiläisten mukana (foreesi) luonnollisesti esimerkiksi harhailun, ryöstelyn ja parveilun kautta.
• Mehiläishoidon toimet, kuten pesien jakaminen tai kehien siirto, edistävät leviämistä.
• Pitkän matkan leviämisen tärkein reitti on tartunnan saaneiden pesien tai mehiläispakettien siirtäminen uusille alueille.

Tartuntaepäily

Oireet muistuttavat varroatoosin merkkejä:

• Epäsäännöllinen sikiökuvio (reikäinen sikiöala), kuolleita toukkia ja avattuja kennonkansia, usein ns. ”kaljua sikiöintiä”.
• Väärin kehittyneitä mehiläisiä tai toukkia – surkastunut vatsa, epämuodostuneet siivet tai jalat.
• Heikkoja, ryömiviä mehiläisiä pesän edustalla.
• Nopeasti liikkuvia punkkeja kehyksissä, sikiössä tai aikuisten mehiläisten pinnalla.

Tarkastusmenetelmät

Tropilaelaps-punkki voidaan todeta samoilla menetelmillä, kuin varroapunkkikin eli kennoja avaamalla ja toukissa olevia punkkeja laskemalla (suurennuslasi), varroapohjalta laskemalla, tomusokeri- tai alkoholitestillä tai kopautustestillä, jossa sikiökehää kopautetaan valkoisen alustan päällä ja punkit lasketaan alustalta.

Mikäli epäilet tartuntaa

Ilmoita havainnostasi SML:n mehiläishoidon neuvojalle ja Ruokavirastoon.
Lähetä kaikki epäilyttävät punkit Ruokaviraston laboratorioon tunnistettaviksi.

Ohjeet näytteiden toimittamiseen:

• Anna mahdollisimman paljon tietoja (nimi, osoite, mehiläistarhan sijainti).
• Kerää punkit tiiviiseen astiaan.
• Älä lähetä eläviä punkkeja postissa – jäädytä ne yön yli ennen lähettämistä.

Vinkkejä:

• Käytä otsalamppua ja suurennuslasia erottaaksesi Tropilaelaps muista punkeista.
• Kerää punkkeja pienellä kostutetulla siveltimellä tai hienokärkisillä pinseteillä.

Tautikortti

Ruokaviraston referenssilaboratorion tautikortista löytyy lisätietoa ja kuvia Tropilaelaps-punkista.

Suomenkielinen tautikortti löytyy tästä linkistä.
Englanninkielinen tautikortti löytyy tästä linkistä.